Matkakertomus Thaimaasta

TUI lensi omilla koneillaan välilaskutta Vantaalta Krabiin ja takaisin. Menolento kesti kymmenen tuntia ja paluu yksitoista. Lentotietomonitorin mukaan suihkuvirtaus puhalsi lännestä itään enimmillään 200 km/h.

Ao nang

Ao nangissa ei ilmeisesti ole muuta elinkeinoa kuin turismi ja sen vaatiman infrastruktuurin ylläpito.

Suuri osa saarille suuntautuvasta liikenteestä tehdään pitkähäntäveneillä. Potkuri on pitkän liikkuvan varren päässä, mootttori on toisessa päässä. Veneet voivat tulla niin lähelle rantaa, että niihin pääsee kahlaamalla sääriin ulottuvassa vedessä. Mantereella pyritään kuitenkin tuomaan matkustajat veneeseen kuivin jaloin. Veneitä on niin paljon, että tila ei aina tahdo riittää laitureissa. Veneilijöillä oli joskus vähän kiistaa, ja joskus tehtiin kiilaamalla tilaa täydeltä näyttävään laituriin.

Veneet ovat myös hyvin äänekkäitä. Moottorissa ei näyttänyt olevan äänenvaimenninta.

Miekkakalalla näyttää olevan jokin erityinen merkitys, mutta emme saaneet selville mikä.

Kaupungin huomattavin moskeija pääkadun varrella.

Hedelmät

Meitä neuvottiin syömään paikallisia hedelmiä. Kaupoissa ja toreilla on itse asiassa aika vähän sellaisia hedelmiä, joita ei saa Suomesta. Yksi niistä on voimakkaan tuoksuinen durian. Osa ihmisistä pitää tuoksusta, toiset inhoavat sitä, mutta se ei jätä ketään kylmäksi. Kaksinkertaiseen muoviin käärityissä kuivatuissa durianviipaleissa oli vielä niin vahva tuoksu, että ulomman kääreen poistamisen jälkeen viipaleet oli paras viedä parvekkeelle.

Muita vieraita hedelmiä olivat longaani ja salaki. Aamiaisella oli aina tarjolla litsimehua, joka oli todella hyvää, mutta tuoretta litsiä emme nähneet kertaakaan, emme myöskään rambutaania, karambolaa. Litsimehu ei ollut ihan harmaata, ja arvuuttelimme, oliko siinä vähän kitsikkaa mukana.

Ranta

Ao nangin hiekkaranta ei ole kovin viehättävä: vesi on sameaa ja ilmeisesti likaistakin. Hiekkaranta päättyy portaikkoon, joka nousee rinteelle ja laskeutuu takaisin alas. Toisessa päässä on uusi rantakaistale, joka on rauhallinen, koska sinne on vaikea päästä. Rannan tuntumassa on kalliimman näköisiä hotelleja. Pitkään laituriin mahtuu tarvittaesa montakin pikavenettä. Portaikolla ja rannalla oli aikaisemmin apinoita, mutta ne on karkoitetty vuoren huipulle, koska ne ryöstelivät röyhkeästi turistien tavaroita.

Käsiverkkokalastus lienee harrastus pikemmin kuin ammatti, mutta kyllä kalaa näytti tälläkin tekniikalla tulevan.

Thaimaalaiset ovat vakuuttuneita, että ylimääräisiä johtoja ei kannata leikata irti vaan ne kannattaa jättää pylvääseen vastaisen varalle.

Ensimmäisellä otoksella rajasin virvoitusjuomapullot pois harmitellen, että joku oli niin harkitsemattomasti jättänyt ne alttarille. Kun sama toistui muuallakin, tajusin että pullot oli jätetty tarkoituksellisesti.

Tulishow

Nämä nuoret miehet esittivät rantakadulla näytöksen, jossa pyöriteltin palavia säiliöitä. Välillä palavat säiliöt olivat jäykän tangon päässä, välillä ketjussa, joskus tuli oli vain tangon päässä, joskus myös tangossa.

Retki Phi Phi -saarille

Saaria reitin varrelta.

Maya Beach

Maya beach tuli kuuluisaksi vuonna 2000 valmistuneesta elokuvasta The Beach, jossa amerikkalainen reppumatkailija löytää kartan täydelliselle rannalle. Mukaan liittyy ranskalaispariskunta, ja vaivalloisen matkan jälkeen kolmikko löytää rannan ja yhteiskunnasta eristäytyneen yhteisön, joka sietää huonosti uusia tulijoita. Maine vetää yhä, vaikka väenpaljous kumoaa rannan alkuperäisen viehätyksen.

Kuninkaan luola

Jyrkänteiden alapäässä on usein myös aaltojen kovertamia luolia. Kuninkaanluola on yksi tunetuimmista.

Snorklaus

Retkeen kuului snorklausta kahdessa paikassa. Useimmat eivät ilmeisesti olleet aikaiemmin snorklanneet, ja sukelluskerho pelasi varman päälle. Snorklaajilla oli pelastusliivit, ja heidän piti koko ajan roikkua pelastuerenkaissa. Pohjassa ei näkynyt juuri mitään, ei koralleja eikä paljon kalojakaan. Yritin ottaa kuvia sattumanvarasesti toivoen, että niistä löytyisi jotain kiinnostavaa, mutta kameran näyttö pysyi pimeänä.

Vaihdoin kameraan vara-akun. Kameran merkkivalot ilmaiivat heti, että jotain on pahasti pielesä. Kameran sisään oli ilmeisesti mennyt vettä.

Toisella snorklauspaikalla päätin jäädä laivaan, koska kamera ei toimiut ja oletin, että retki olisi toiinto ensimmäisestä. Lisäksi olin jo lievästi huonovointinen. Täällä snorklaajille kuitenkin annettiin enemmän liikkumavapautta.

Paluumatkalla kuumuus teki jo olon aika epämukavaksi. Siirryin vähäksi aikaa ilmaistoituun hyttiin. Siellä oli hiukan viileämpää kuin kannella, mutta vain hiukan. Ilmastointilaitteen poistoilma näytti suurimmaksi osaksi palaavan hyttiin.

Automatkalla satamasta hotelliin aloin tuntea selvää pahoinvointia. Hotellissa oksensin aamuyöllä. Sen jälkeen olo tuntui hiukan paremmalta.

Toipumispäivä

Kokkikoulu

Kokkikouluunkin oli autokyyti, mutta ei minibussilla vaan mustalla Hyundain hybridillä. Se oli myös ainoa, jota joi nainen. Hän oli aikaisemmin ajanut Bankokissa ja luovi Krabin liikenteessä huomiota herättävän sujuvasti.

Viidakkoretki

Useimmat retket tehdään merelle, mutta tälle retkelle oli koottu mielenkiintoisimmat sisämaan kohteet. Matkaa oli Ao nangista muutama kymmenen kilometriä. Tien varsilla näkyi paljon öljypalmu- ja kumipuuviljelyksiä, banaania näkyi myös.

Lämmin vesiputous

Kylpemistä lämpimässä vesiputouksessa.

Ensimmäinen kohde oli lämmin vesiputous. Siinä oli altaita, joissa mahtui kylpemään. Vedellä kerrottiin olevan nuorentava vaikutus. Vedessä olo oli rajoitettu kahteenkymmeneen minuuttiin, jotta kylpijät eivät nuortuisi alaikäisiksi.

Viidakko

Vesiputoukselta ajettiin toiseen kohteeseen, jossa oli enemmän tai vähemmän luonnontilaista metsää. Sitä halkoi helppokulkuinen, osittain puusiltojen varaan nostettu polkuverkosto.

Tämä lisko oli ainoa perhosta isompi eläin, jonka näimme metsässä. Sillä oli pituutta ehkä metrin verran, puolet siitä kapeaa häntää. Ao nangissa näimme kadulla samanlaisen liskon, mutta silloin ei ollut kameraa mukana. Kaupunkiserkku oli janoinen ja joi auliisti suoraan pullon suusta.

Smaragdilampi

Smaragdilampi oli uimapaikka, mutta siitä kuulemma ei päässyt ihan helposti pois. Miehet olivat kiskoneet naisia kaksin käsin liukkaita kiviä ylös.

Sininen lampi

Sininen lampi oli ylimääräinen kohde niille, jotka jaksoivat taivaltaa polkua vielä 1.4 kilometriä Smarahdilammelta eteenpäin. Hyvinkin vaivan arvoinen. Lampi oli vain katsottavaksi ja kuvattavaksi, siinä ei saanut uida,

Tiikeritemppeli

Tiikeritempelissä oli pieni luola, josta tiikeri oli joskus hakenut suojaa. Temppeli oli rakennettu luolan suulle.

1237 porrasta

Vieressä on jyrkänne, ja portaat jyrkänteen päälle. Askelmia on 1237, mutta ne eivät ole kaikki samankorkuisia eivätkä nouse samassa kulmassa. Oppaan kanssa sovittiin, että tavataan alhaalla puolentoista tunnin kuuttua. Nousuun meni tunti, sen jälkeen piti ottaa muutama valokuva ja täyttää vesipullo. Laskeutumiseen jäi aikaa 25 minuuttia. 15 minuuttia riitti.

Krabin iltamarkkinat

Retki lähisaarille

Saarella sijaitsevassa luolassa oli ilmeisen suosittu buddhalainen alttari.

Toinen snorklausyritys

Toinen meriretki suuntautui saariryhmälle, joka näkyi Ao nangiin. Tällä kertaa matkustimme pikaveneellä, joka taittoi matkan viidessätoista minuutissa.

Violetinsininen koralli

Edellisen epäonnistuneen snorklausretken jälkeen etsin ensin kameraliikettä Ao nangista, sitten Krabin kauppakeskuksesta. Kun niitä ei löytynyt, kysyin vielä muutamasta sukellusliikkeestä. Yhdestä löytyi filmille kuvaavia vesitiiviitä kompaktikameroita. Niissä ei ilmeisestikään ollut etäisyyden säätöä, tuskin valotuksenkaan, ja filmin viimeinen kehityspäivä oli ohitettu vuodella. Mutta ne olivat ainoa vaihtoehto. Sain ne puoleen hintaan ja ostin kolme.

Kameran kiinnitys kellukkeella varustettuun rannehihnaan onnistui, mutta ei ollut realistista yrittää vaihtaa kameraa. Filmin pituuttakaan en tässä vaiheessa tiennyt enkä ollut varma filmin siirtomekanismistakaan. Kuvaaminen piti tehdä sokkona.

Oppaat jakoivat muille matkustajille snorkkelin ja maskin. Minä olin ainoa, jolla oli räpylät. Veneestä ei päässyt hyppäämään, joten piti ensin laskeutua veteen ja sitten kiinnittää räpylät. Veneen vieressä ei näkynyt mitään, mutta noin kymmenen metrin päässä avautui värikäs ja monimuotoinen riutta.

Merisiilit ovat täällä isoja.

Kanasaari

Kanasaari on kanan muotoinen, ja siitä kohoaa erikoinen kanankoipea muistuttava kallio. Kanasaaren hiekkaranta peittyy nousuveden aikana kokonaan, ja silloin sieltä on vaikea löytää jalansijaa.

Poda

Tämä kallio Podan edustalla on yksi Krabin alueen eniten kuvatuista kohteista.

Poda on saarista kauneimpia. Valitettavasti se on roskaantunut, ja huhuiltiin että se suljetaan turisteilta. Roskaantuminen voi johtua osittain siitä, että saarella ei ole roskakoreja. Turistien oletetaan vievän omat roskansa mennessään. Kunnallinen jätehuolto on tehokkaampi ja kansainväliset turistit maksavat 400 bahtia luonnonhoitomaksua.

Tämä apina ei lainkaan pitänyt saaren vallanneista ihmisistä. Se jopa hyökkäsi pikkupojan kimppuun.

Paluu

Koneessa oli kaksi ikkunaa käytävillä, ja koska tämä lento tehtiin kokonaan päivänvalossa, matkustajilla oli mahdollisuus katsella maisemia. Alkumatkalla alla oli vain merta, ja Intian alueella sää oli pilvinen, mutta Afganistanin kohdalla pilvet alkoivat hajaantua. Afganistanin lumisten huippujen jälkeen näkyi Aral-järveä ympäröivä kuiva tasanko ja sen jälkeen leveä mutta vähävetinen Volga.