Huom. Pienet valokuvat voi hiirellä klikkaamalla vaihtaa isoiksi ja päinvastoin.

Matkakertomus Gotlannista

Gotlanti on 176 km pitkä ja 52 km leveä saari 90 kilometrin päässä Ruotsin rannikosta. Mannerlaattojen liikkeet ovat kuljettaeet sitä pitkän matkan. 400 miljoonaa vuotta sitten Gotlanti oli matalan meren peittämä alue päiväntasaaljalla, ja ilmasto oli trooppinen. Siihen aikaan ei vielä ollut koralleja, mutta sieneieläimet muodostivat samankaltaisia riuttoja. Ajan myötä riutat muuttuivat kalkkikikiveksi, jota on Gotlannissa kilometrien paksuudelta. Kalkkikivi taas tekee maaperän nykykasveille emäksiseksi, ja sen ansiosta Gotlannissa viihtyvät monet vaateliaat kasvilajit, jotka muualla Pohjolassa ovat harvinaisia. Matkamme erityinen tarkoitus oli löytää orkidoita, joita on Gotlannissa kasvaa noin 40 lajia.

Gotlanti oli kauppakeskus jo viikinkiaikana ja sen jälkeen merkittävä hansakaupunki. Gotlannin suuruudenaika päättyi Tanskan kuninkaan Valdemar Atterdagin sotaretkeen vuonna 1361.

Saarelle pääsee autolautalla Nynäshamnista, Oskarshamnista tai Västervikistä. Matka Turusta Visbyhyn lautoilla kestää 15 ja puoli tuntia, joten lentokoneella säästyy aika paljon aikaa, vaikka Brommassa joutuukin odottaman.

Varasimme vuokra-auton kokoluokasta "pieni", Volkswagen Polo tai vastaava. Pieniä autoja ei ilmeisesti ollut vapaina, joten saimme nelivetoisen Skoda Karoqin. Nelivedolla ei ole saarella käyttöä, tiet ovat hyviä.

Visby

Länsiranikolla sijaitseba saaren ainoa kaupunki Visby on tunnettu ruusujen kaupunkina. Kesäkuun alussa ruusujen kukinta oli vasta alullaan, mutta useat pensaat olivat jo kukassa. Vanhassakaupungissa ruusupensailla ei näyttänyt olevay paljoakaan kasvualutaa, mutta sitkeästi ne puskivat esille kadun reunakivien takaa.

Högklint

Högklint on yksi saaren korkeimmista rantajyrkänteistä.

Brucebo

Opaskirjojen mukaan Brucebon suojelualueella Visbyn lähellä kasvaa lukuisia kämmekälajeja aivan polkujen vieressä. Kiersimme useimmat polut, mutta emme löytäneet yhtään kämmekkää, ainakaan kukkivana. Pelkät lehdet saattoivat jäädä huomaamatta.

Sen sijaan löysimme pari luolaa, kaksi bunkkeria ja puiden rungoilla kiipeilevää murattia. Muratti on Gotlannin maakuntakukka. Maakuntaeläin on siili.

Veistostehdas

Pysähdyimme kahville pohjoiseen johtavan tien varrelle. Kahvion vieressä oli puutarhaveistoksia valmistava tehdas. Joitain kappaleita oli näytteillä kahvilan edestalla. Pystyttäisikö puutarhaan Mustanaamion pääkalloluolan? Mustanaamion ja Guranin voisi hakea peräkärryllä, mutta luola taitaa painaa liikaa. Tai jos ottaisi tuon hurjan eskimon, joka puolustaa itseään tyhjin käsin kahta jääkarhua vastaan.

Raukit

Rannikolla on siellä täällä kalkkikivikallioita, joita sanotaan raukeiksi. Jungfrun on niistä korkein, 11 metrinen, ja jatkuu merenpinnan alapuolelle 14 metriä. Kallioon liittyy tarina paikallisesta talonpojasta, hänen tyttärestään ja kosijasta, jota isä ei hyväksynyt. Tehdäkseen tyhjäksi nuorten suunitelmat, isä vei tyttärensä kallion päälle ja sanoi haastoi kosijan tumaan tytön sieltä alas. Nuorukainen kiipesi kalliolle ja pääsikin huipulle. Laskeutuminen oli vaarallisempaa, mutta pojan otteet pitivät ja hän näytti onnistuvan rohkeassa yrityksessään. Nuoropari oli jo melkein turvassa, kun isän aampuma nuoli osui pojan rintaan. Hänen otteensa kirposi ja sai surmansa yhdessä tyttären kanssa. Kallion kerrotaan tästä saaneen nimen Jungfru, neitonen.

Kivikirkot

Gotlannissa on rakennettu kirkkoja kauan, ja kalkkikivestä on helppo raenraa. Niinpä saarella onkin kivikirkkoja tiheässä. Kaava näyttää olevan vakiintunut: kirkkosain toisessa päädyssä on vähän matalampi eteinen ja toisessa päässä torni.

Lampaat

Irevik

Kalkkitehdas

Kun saarella on kalkkikiveä kilometrien paksuudelta, sinne kannattaa pystttää kalkkitehdas. Ihme, että niitä on vain yksi. Esimerkiksi Paraisilla joutuvat kaivamaan kalkkia muutaman sadan metrin pituisesta kuopasta. Onhan se erilaista.

Vitärtskällan

Yksi kirjoissa mainituista orkideoiden kasvupaikoista oli kuvattu suoksi, joten järkeilimme, että siellä voisi olla vettä kuivanakin kesänä. Vitärtskällan oli aika heikosti viitoitettu, tuli mieleen ettei sinne turisteja kauheasti haluttu. Mutta arvuksemme oli oikea, näimme heti punaisia ja valkoisia kämmeköitä, jotka oletimme miehenkämmekän värimuunnoksiksi. Näimme myös yökönlehteä, joka pyydystää hyönteisiä tahmeilla lehdillään. Sekin oli kukassa. Olimme jo lähdössä, kun kiinnitimme huomiota opastaulun mainintaan. että alueella on myös pitkälehtistä kihokkia. Palasimme suolle. Pitkälehtistä kihokkia emme löytäneet, mutta näimme kaikkein kiinnostavimman kämmekän, kimalaisorhon. Sen kukka muistuttaa ulkonäöltään hyönteistä ja se erittää myös naaraan tuoksua. Kukan houkuttelemat koiraat yrittävät paritella kukan kanssa ja saavat päähänsä siitepölykyhmyt. Kun ne yrittävät samaa udestaan toisen kukan kanssa, ne pölyttävät tämän.

Unikkopellot

Maailmassa on monenlaista rikkaruohoa, mutta unikot ovat epäilemättä kauniimmasta päästä. Rikkaruohoja ne kuitenkin ovat, koska niitä ei viljellä pelloilla tarkoituksellisesti. Niitä kasvaa vain rypsipellolla. Unikon siemen on helppo siivilöidä pois viljan jyvistä, mutta rypsin ja union siemen ovat niin samankokoisia, että niitä on vaikea erottaa. On ihan perusteltua ajatella, että ne ansaitsevat paikkansa ympäristön kaunistajina.