Matkakertomus La Gomeralta

La Gomera on melko tuntematon lomakohde naapuriensa Teneriffan, Gran Canarian, Lanzaroten ja Fuerteventuran rinnalla. La Gomeralla ole hiekkarantoja, mutta siellä on jylhiä maisemia ja omaperäinen luonto. kansallispuisto. Saarella on useita kasvilajeja, jotka kasvavat luoonovarisina vain täällä, ja toinen mokoma sellaisia, jotka kasvavat vain Kanarian saarilla.

La Gomeran omaa pientä lentokenttää käytetään vain paikallisliikenteeseen. Kansainvälinen liikenne kulkee Teneriffan eteläisen kentän kautta, ja saarten väli ylitetään lautalla. Saari on kartalla melkein pyöreä, mutta rannat ovat niin rikkonaiset, ettei niille kannata rakentaa teitä, vaan toiseen rantakylään kuljetaan saaren keskustan kautta. Saaren läpimitta linnuntietä on vähän yli 20 km, mutta tietä pitkin matkaa kertyy 50 km.

La Gomeran pääkaupunki (tai paremminkin -kylä) on San Sebastian kaakossa. Suurin turistikeskus on Valle Gran Rey itärannalla. Se on saanut nimensä ("Suuren kuninkaan laakso") saarten alkuperäisiin asukkaisiin kuuluneen kuninkaan mukaan.

Meidän lauttamme purjehti San Sebastianiin, mistä oli linja-autokuljetus Valle Gran Reyhin. Tai piti olla. Satamasta ei löytynyt yhtään meidän matkatoimistomme bussia. Onneksi toisen yhtiön bussissa oli tilaa ja onneksi kuljettaja avuliaasti otti meidät kyytiin, vaikka ei ollutkaan selvää, kuka sen maksaa.

Valle Gran Rey

Valle Gran Rey, suomeksi "Suuren kuninkaan laakso", sai nimensä viimeisetä alkuasukaskuninkaasta nimeltä Hupalupa. Taru kertoo, että hänellä ja hänen tyttärellään oli yliluonnollisia hyvän puolesta ja pahaa vastaan.

Kanariansaarten ensimmäiset tunnetut asukkaat, goanchit, tulivat Pohjois-Afrikasta 500-luvulla eaa. He olivat sekä geneettisesti että kielelliseti sukua berbereille. Heidän kulttuuristaan tiedetään vähhän. Numibiaaiet, foinikialaiet, karthagolaiset ja roomalaiset kävivät saarilla, mutta vasta espanjalaiset ryhtyivät valloittmaan niitä 1400-luvun alussa. Fuenteventura taipui helposti, koska saarelaiset kärsivät elintaevikepulasta. Muut saaret eivät antautuneet taistwlutta.

Saarten nykyiset asukkaat polveutuvat sekä guancoista että espanjalaisista. Rannalla seisoo 1400-luvulla eläneen guache-soturin Hantacuperchen muitomerkki. Hän johti gomeralaisten kapinaa espanjalaisia sortajia vastaan.

La Gomera ei ole rantalomakohde. Valle Gran Reyssä rantakivikkoon vyöryvät aallot tuottivat erikoisen äänen: ensin kuului tavallinen rantaan murtuvan aallon ääni, sen jälkeen voimakkaampi ääni veden virratessa louhikon läpi takaisin mereen. Muutama uimari ja lainelautailija oli jotain kautta päässyt avoveteen, luultavasti kiertotietä.

Tiet

Tiet ovat hyväkuntoisia, kestopäällysteisiä ja riittävän leveitä vastaantulijan kohtaamiseen, ja näköalapaikoiksi rakennettuja levennyksiä on paljon. Mutta mutkaisia ovat. Saaren läpimitta on noin 20 kilometriä, mutta tietä pitkin matka on 50 kilometriä. Sen ajaminen edestakaisin on aika rankkaa.

Kasvit

Lantana camaran moniväriset kukat on helppo tunnistaa. Karjankavattajien harmiksi se on myrkyllinen.

Garajonayn kansallipuisto

Informaatiokeskuksen ympärillä piti katsoa jalkojaan, ettei vahingossa astunut peipon päälle.

Laurisilva

La Gomera on niin korkea, että se luo pohjoirinteelle puhaltavan tuulen mukana tulevan veden tiivistymään sateeksi. Muuten melko kuivan saaren rinteelle on syntynyt erikoinen sademetsä, jota nimitetään laurisilvaksi laakeripuiden mukaan.

San Sebastian

Oletimme, että saaren pääkaupunkiin johtavat tiet olisivat vähän helpompia ajaa kuin syrjäisemmät tiet. Mitä vielä. San Sebastianissa on muutama neliökilometri melko tasaista maata, ja varmaankin sen vuoksi sinne on pytytettu pääkaupnki. Mutta sehän ei tarkoita, että vuorten pitäisi olla loivempia.