Huom. Useimmat valokuvat voi suurentaa hiirellä klikkaamalla.

Matkakertomus Azoreilta

Azorien saariryhmä

Azorit sijaitsevat Atlantin keskiselänteellä 1500 kilometriä Lissabonista länteen. Pääsaaria on yhdeksän ja ne ovat melko hajallaan 550 kilometrin pituisella alueella. Saaret kuuluvat Portugaliin. Finnair lentää Helsingistä välilaskuttomia lentoja itäisellä São Miguelin saarella sijaitsevaan alueen pääkaupunkiin Ponta Delgadaan.

Saaret sijaitsevat Euraasian, Amerikan ja Afrikan mannerlaattojen liittymäkohdassa ja niiden kallioperä on Islannin tapaan suurimmaksi osaksi laavakiveä. São Miguelin vanhin, itäinen osa syntyi merenalaisessa tulivuorenpurkauksessa noin neljä miljoona vuotta sitten. Alueen viimeisin tulivuorenpukaus sattui merellä Faialin saaren edustalla vuosina 1957-1958. Laava muodosti pienen saaren, joka kasvaessaan sulautui Faialiin.

Azoreilla käy toistaiseksi melko vähän turisteja. Pohjoismaalaiset muodostavat huomattavan osan vierailijoista.

Ponta Delgada

Ponta Delgada on rakennettu hevosavoneuvojen aikakaudella. Kadut ovat kapeita, jalkakäytävillä on leveyttä sen verran kuin tila sallii, joskus niitä ei ole ollenkaan. Päällysteenä on usein tummanharmaa nupukivi.

Melkein kaikki jalkakäytävät on koristeltu valkoisilla ornamenteilla, joiden kuvio vaihtelee kadunpätkästä toiseen. Pysäköinti on yleensä sallittua kapeillakin kaduilla, ja jotta toinen ajoneuvo mahtuisi ohi, auto on yleensä jätettävä osittain jalkakäytävälle, joten jalkaisin liikkuessakin pitää välillä koukata ajoradan kautta tai siirtyä kadun toiselle puolelle.

Jardim Antonio Borges

Ponta Delgadassa on useita puistoja. Jardim Antonio Borgesia pidetään niistä hienoimpana. Rehevän kasvillisuuden lisäksi puistossa on keinotekoisia kanjoneita ja luolia. Aikaisemmin siellä oli myös lampia ja kanavia, mutta ne ovat nykyään kuivina.

Suurin osa puiston alkuperäisistä puista on hävinnyt, mutta tämä komea Albizia ja kumipuu Ficus elastica ovat jäljellä.

Valassafari

Azoreilla tavataan 24 valaslajia. Asukkaat kehittivät aikoinaan oman valaanpyyntitekniikkansa, jossa käytettiin isojen laivojen sijasta pieniä ja nopeita, lähellä rannikkoa purjehtivia veneitä (yksi on nähtävissä kauppakeskus Parco Atlanticossa). Valaanpyynti kiellettiin vuonna 1987. Seitsemän vuotta myöhemmin käynnistettiin retket valaiden näyttämiseksi turisteille. Entisten valaanpyytäjien taidoilla oli käyttöä mm. valaiden löytämisessä.

Valassafarin järjesti elämysmatkailuun erikoistunut Futurismo-niminen firma. Safarilla oli takuu: jos valaita ei näy, osallistujat saavat rahat takaisin tai uuden retken. Ymmärtääksemme epäonnistuneet retket eivät olleet yleisiä, mutta paluumatkalla kuulimme yhden ryhmän kohdalle sellaisen osuneen.

Meille esiteltiin ensin maissa valaiden löytämistekniikkaa ja rannikolla esiintyviä valaslajeja. Sitten joukko hajaantui useaan pieneen veneeseen. Yksi veneistä oli lasikuituinen ja vähän muita isompi, muut olivat kumiveneitä.

Delfiinejä

Veneet eivät ajaneet ryhmänä vaan hajaantuivat. Kun yksi löysi valaita, se ilmoitti radiolla muille. Meidän kipparimme löysi omin päin ensin pienen delfiiniparven. Delfiinit voivat olla sukelluksissa vain muutaman minuutin, joten kun ne katoavat, kannattaa jäädä odottamaan; ne pulpahtavat pian pinnalle jossain lähellä.

Delfiinien suhtautuminen veneisiin vaihtelee lajikohtaisesti. Nämä eivät näyttäneet erityisemmin vieroksuvan veneitä mutta eivät osoittaneet uteliaisuuttakaan.

Kaskelotteja

Kun matkustajat olivat saaneet tarpeeksi kuvia delfiineistä, aloimme etsiä isoja valaita. Kippari tunnisti jo kaukaa kaskelotin vesisuihkun. Kaskelotilla on vain yksi sierainaukko, pään vasemmalla puolella, ja se suntautuu vinosti ylös. Näin vesisuihkukin on vino.

Kaskelotti viipyi jonkin aikaa pinnassa veneen lähellä. Sitten se sukelsi nostaen pyrstönsä korkealle ilmaan, kuten kaskeloteilla on tapana.

Kaskelotti voi olla sukelluksissa tunnin, joten sitä ei kannata jäädä odottamaan. Mutta löysimme toisen. Tämä oli nuori yksilö, ja nuoret kaskelotit ovat luontaisesti uteliaita, joten näimme tämän lähempää kuin edellisen. Kerran se jopa sukelsi veneemme alitse; se näkyi heikkona vihreänä kajona veden alla. Muutama muu vene tuli paikalle katsomaan. Lopulta tämäkin kaskelotti sukelsi.

Toinen venekunta oli löytänyt merikilpikonnan. Se ui enimmäkseen hiukan pinnan alla. Välillä se kävi pinnassakin, mutta kuvissa se näkyi paremmin sukelluksissa.

Läheltä löytyi pinnalla kelluva mustekalan pala. Mustekalat ovat kaskelottien pääravintoa, ja tällaiset palat ovat merkkejä siitä, että kaskelotteja on lähettyvillä.

Ilhéu da Vila

Paluumatkalla poikkesimme Ilhéu da Vilalla Vila Franca do Campon edustalla. Saari ja erityisesti siellä oleva laguuni ovat suosittuja vapaa-ajanviettopaikkoja.

Tiet

Olimme varanneet vuokra-auton kolmannesta matkapäivästä eteenpäin. Meillä oli onnea, sillä auto oli melkein uusi Volkswagen Polo. Sillä oli ajettu vain runsaat 300 km ja se oli ollut vuokralla vain yhdellä asiakkaalla. Koska se oli uusi, siinä oli ilmastointikin, vaikka se ei tähän kokoluokkaan yleensä kuulu. Pieni auto osoittautui käteväksi saaren kapeilla teillä.

Oppaat varoittavat autoilevia turisteja liikenteen vaarallisuudesta. Muutamaa uutta osuutta lukuunottamatta tiet ovat kapeita ja mutkaisia ja niillä voi tulla vastaan mitä tahansa. Se onkin totta; useammin kuin kerran kohtasimme tiellä lehmälauman, yleensä paimenten ajamana mutta joskus omin päinkin. Paikallisten hurjasta ajotyylistä varoitettiin myös, mutta siinä emme havainneet isoa ongelmaa. Nopeudet näyttävät kyllä olosuhteisiin nähden suurilta, mutta kanssa-autoilijoihin suhtaudutaan joustavasti. Hitaammin ajavaa turistia seurataan rauhallisesti eikä vaarallisia ohituksia näkynyt sen useammin kuin Suomessakaan.

Kuten Ponta Delgadassa, muissakin kaupungeissa ja kylissä kadut ovat kapeita, myös kylän läpi johtavat. Suuri osa kaduista on tietenkin yksisuuntaisia, joten harhaan ajaessa ei aina pääse samaa tietä takaisin. Viitoitus on turistin kannalta niukkaa. Etäisyyksiä ei yleensä ole merkitty, ja kaikkiin nähtävyyksiin ei ole opastusta päätieltä. Navigaattori säästää aikaa. Vielä kätevämpää olisi ollut, jos kohteiden koordinaatit olisivat olleet etukäteen tiedossa, mutta niitä ei juuri löytynyt hakemallakaan.

Saaren leimallinen piirre on kukkien paljous. Varsinkin vaaleansinistä hortensiaa on runsaasti teiden varsilla ja jopa laitumia erottavissa pensasaidoissa. Hortensioiden lisäksi on muita yleisiä kukkia, mm. kuvan sinisarja. Heinäkuun puolessavälissä kukinta oli vielä runsasta.

Furnas

Furnas on saaren aktiivisin geoterminen alue. Siellä on historiallisena aikana sattunut kaksi tulivuorenpurkausta. Kylän kupeessa on useita kuumia lähteitä. Joissain lähteissä on kiehuvaa vettä maanpinnan tasolle asti, joissain vesi on syvemmällä ja pinnalle purkautuu vain höyrypilvi. Kuvan lähde, Caldeira Grande on ensimmäistä tyyppiä.

Opaskirjojen mukaan alueen lähteistä purkautuva mineraalivesi on luokiteltu 22 eri tyypiksi. Epäselväksi jäi, lasketaanko niihin myös joissain lähteissä lilluva muta. 1800-luvulla sekä vettä että mutaa käytyttiin lääkintään.

Yhdessä lähteessä oli pari säkkiä. Luulimme jonkun törpön heittäneen sinne roskia, mutta myöhemmin selvisi, että lähdettä on tapana käyttää ainakin maissin keittämiseen.

Furnasin kylä on asemakaavaltaan epäsäännöllisen sokkeloinen, mutta sieltä löytyy viehättäviä yksityiskohtia, kuten kuvan vesipyörä.

Terra Nostra Garden

Furnasissa on myös Terra Nostran kasvitieteellinen puutarha. Sinne ei näkynyt minkäänlaista viitoitusta, mutta löysimme sen lopulta kyselemällä. Osa puutarhasta on jaettu systemaattisesti tietyn tyyppisille kasveille, osa on paratiisimaista puistoa.

Yksi puutarhan osista on omistettu Azorien alkuperäisille lajeille, jotka ovat melkein kokonaan syrjäytyneet tuontikasvien tieltä. Kuvan puu on jättiläiskanerva. Alkuperäislajit ovat enimmäkseen vaatimattoman näköisiä.

Nämä linnut on veistetty puusta, ja sen jälkeen köynnyksen on annettu kasvaa niiden ympärille niin että veistokset näyttävät muotoilluilta pensailta.

Puiston luoteiskulmassa on lampi, jossa kasvaa mm. näitä sinisiä lumpeita.

Lammen kultakalat ovat kelpo vonkaleita, eivät sellaisia sinttejä kuin suomalaisissa akvaarioissa.

Puistossa on myös nuoruudenlähteeksi nimitetty lammikko, jonka rautapitoisessa vedessä kylpemisen väitetään vähentävän ainakin muutamia ikävuosia.

Lagoa das Furnas

Lagoa das Furnas on parin kilometrin päässä kylästä. Toisin kuin saaren muut isot järvet, tämä on rannoiltaan laakea.

Järven pohjoisrannalla on lisää kuumia lähteitä. Niiden ympärillä maan pintakin on paikoitellen niin kuuma, että opas varoitti seisomasta liian pitkää aikaa paikoillaan. Eräältä hänen kollegaltaan olivat kengät sulaneet.

Maan lämpöä käytetään myös paikallisen perinneruuan, cozidon kypsytykseen. Ruoka upotetaan rantahiekassa olevaan kuoppaan muutamaksi tunniksi. Työn helpottamiseksi hiekkaan on tehty valmiita sementtirenkailla vahvistettuja reikiä. Cozidoa valmistetaan usean reseptin mukaan, yleensä pääaineksena on liha tai turska.

Ribeira Grande

Pohjoisrannalla sijaitseva Ribeira Grande on toinen saaren varsinaisista kaupungeista. Ribeira Grande tarkoittaa isoa jokea. Ilmeisesti siinä on johonkin aikaan vuodesta enemmän vettä kuin tässä.

Kaupungin yleisilme on arkisempi kuin Ponta Delgadassa. Kirkko on kuitenkin komea sekä ulkoa että sisältä.

Gorreanan teetehdas

Teetehdas sijaitsee aivan päätien vieressä Ribera Grandesta itään. Tehtaalle järjestetään tutustumiskäyntejä ja myymälässä saa maistaa tehtaan omaa teetä. Koneet ovat vanhoja mutta edelleen käytössä.

Tämä kone siivilöi teelehdet kolmeen kokoluokkaan. Pienimmistä lehdistä tulee voimakkainta teetä ja isoimmista miedointa.

Caldeira Velha

Caldeira Velha on yksi saaren viehättävimmistä paikoista, mutta sen löytäminen oli vaikeaa. Suomesta ostettuun tiekarttaan sitä ei ollut merkitty ollenkaan. Kysyimme neuvoa Ribeira Granden turistineuvonnasta, ja meidät opastettiin tielle, jonka päätepisteeksi oli omassa kartassamme merkitty Lombadas. Sinne se oli merkitty myös yhdessä turisteille jaetussa ilmaiskartassa. Neuvotussa kohdassa oli tosiaan lämmin lähde, mutta se ei ollut Caldeira Velha vaan Caldeira Ribeira. Lähde oli tuotteistettu betonialtaaksi. Altaalla tapaamamme turisti oli onneksi käynyt Caldeira Velhalla ja osasi neuvoa meille sen tarkan paikan.

Caldeira Velha löytyi Ribeira Grandesta Lagoa do Fogolle johtavan tien varrelta. Siltä varalta, että joku lukijoista joskus etsii sitä, tässä koordinaatit: N 37°46'54" W 25°29'59".

Caldeira Velhan päänähtävyys on noin 30-asteinen vesiputous, jonka alle on padottu uimalammikko. Vesi on rautapitoista, ja meitä varoitettiin, että se värjää uimapuvut ja pyyhkeet.

Alueen kasvillisuus on rehevää, erityisen silmiinpistäviä ovat puun korkuiset saniaiset.

Lagoa do Fogo

Lagoa do Fogoa mainostetaan saaren kauneimmaksi järveksi. Muiden isojen järvien tapaan se on syntynyt sammuneen tulivuoren kraatteriin. Lago do Fogo on muita korkeammalla, 575 metriä merenpinnasta. Järveä sivuvan tien varressa on kaksi järvelle avautuvaa näköalapaikkaa, 755 ja 947 metrissä. Edelliseltä järvi näkyi lähes esteettömästi, mutta jälkimmäinen oli pilvirajan yläpuolella, ja siellä näkyvyys nipin napin riitti ajamiseen.

Ananasviljelmä

Ananaksen viljely alkoi Azoreilla vuonna 1873, sen jälkeen kun kasvitauti oli tuhonnut aikaisemmin kukoistaneen appelsiinien tuotannon. Azorien ilmasto on hiukan liian viileä ananaksen ulkokasvatukseen, mutta kasvihuoneissa ne menestyvät hyvin. Azorit ovat ainoa paikka maailmassa, jossa ananasta viljellään kaupallisesti kasvihuoneissa. Ananasten laatua pidetään erittäin hyvänä.

Huippukautena 400 kasvattajaa tuotti miljoona ananasta vuodessa, mutta määrät ovat sittemmin pudonneet puoleen. Viljely on keskittynyt Ponta Delgadan liepeille Fajã de Baixoon. Arrudan ananastarhaan on yleisöllä pääsy. Tarhan myymälässä oli tarjolla matkamuistojen ohella tuoreita ananaksia, mutta ne olivat kalliimpia kuin kaupungin torilla.

Azorilainen ilta

Azorilainen ilta oli matkatoimistojen organisoima tapahtuma Solar da Graca -nimisessä ravintolassa. Talo oli rakennettu kaksisataa vuotta sitten talliksi ja muutettu ravintolaksi viisikymmentä vuotta sitten. Tarjoiluun kuului saarille ominaisia ruokalajeja.

Ruokailun jälkeen 14-20-vuotiaista nuorista koostuva ryhmä esitti azorilaisia kansantansseja. Esityksen lopussa pojat hakivat yleisöstä naisia tanssimaan yhtä edelle esitetyistä tansseista. Sen jälkeen tytöt hakivat miehiä samaan tanssiin.

Traditionaalisen azorilaisen kitaran yksi tunnusmerkki ovat sydämen muotoiset ääniaukot. Ne symbolisoivat saarten historiaan leimansa lyönyttä siirtolaisuutta: toinen sydän muutti uuteen kotimaahan, toinen jäi saarille.

Tilaisuuden lopuksi orkesteri soitti tavallista tanssimusiikkia pääasiassa pohjoismaalaisista koostuvalle yleisölle. Kappaleet eivät tulleet pareittain, mutta muuten soittajia oli evästetty hyvin.

Faial da Terra ja Sanguinho

Yksi matkatoimiston tarjoamista retkistä oli "viidakkovaellus" Faial da Terran ja Sanguinhon välillä. Ajoimme Faial da Terraan ja kuljimme polun omin päin. Polku oli selvästi merkitty ja osaksi kivetty. Kasvillisuus oli rehevää mutta ei suoranaisesti viidakkomaista. Sen sijaan rotko, jonka reunoja polku myötäili, oli komea. Takaisinpäin voi tulla toista tietä.

Polun yläpäässä sijaitsevan Sanguinhon kylän alkuvaiheita ei tunneta, mutta on arveltu, että kyläläiset etsivät vaikeapääsyisestä, jyrkkien rinteiden reunustamasta paikasta suojaa merirosvoilta. Se on myös luonnollinen paikka paeta Ribeira do Faialin tulvia. Kylän kerrotaan saaneen nimensä kasvista, jota siellä on runsaasti. Eristynyt ja maanvyörymien vaivaama kylä tyhjeni 1970-luvulla, mutta rakennukset ovat yhä jäljellä. Tämä oli myös ainoa paikka, jossa näimme banaaniruo'on kantamassa hedelmää, vaikka lehtiä oli näkynyt muuallakin.

Nordeste

Saaren koilliskulmassa sijaitseva Nordeste oli matkatoimiston esitteissä kuvattu perinteisen elämänmenon tyyssijaksi eli jonkinlaiseksi takapajulaksi, mutta vaikutelma oli aivan toinen. Nordeste näytti pikemminkin yhdeltä moderneimmista kylistä.

Ribeira dos Caldeirõesin vesiputous ja myllyt

Tämä putous löytyi pohjoisrannikon päätien varrelta Nordestestä länteen. Vesimäärä ei ainakaan tähän aikaan vuodesta ollut suuri, mutta kuohuvan veden ja mustan kallion välinen kontrasti tekee putouksesta poikkeuksellisen viehättävän.

Nordesten alueella oli aikoinaan yli sata vesimyllyä. Suurin osa jäljelläolleista tuhoutui suuressa tulvassa vuonna 1986. Seitsemän myllyä on jäljellä, kolme niistä Ribeira dos Caldeirõesin putouksen alapuolelle perustetulla suojelualueella.

Vesi johdettiin myllyihin kouruja pitkin, ja putouskorkeus oli niin suuri, että myllyt oli rakennettu kaksikerroksisiksi. Sama vesi pyöritti ensin ylemmän ja sitten alemman kerroksen myllyä. Yksi rakennuksista on kunnostettu museoksi.

Myllynkivet ovat tallella, vaikka ne eivät enää pyöri. Vilja kaadettiin kivien päällä olevaan suppiloon ja jauho kertyi lattialla olevaan laatikkoon.

Ferraria

Azorit eivät ole rantalomakohde. Rannat ovat enimmäkseen kallioisia, ja merivirrat ovat paikoin voimakkaita ja vaarallisia. Yhdessä paikassa näimme pitkän laiturin päässä uima-altaan.

Yksi varsin erikoinen uimapaikka on saaren länsipäässä Ferrariassa sijaitseva poukama, jonka pohjukassa on kuuma lähde. Vesi sekottuu poukamassa viileään meriveteen. Poukaman lämpötila vaihtelee vuoroveden mukaan. Laskuveden ollessa alimmillaan vesi on liian kuumaa, nousuveden aikaan merivesi täyttää lahden. Meitä neuvottiin menemään paikalle kaksi tuntia laskuveden minimin jälkeen. Matkan toiseksi viimeisenä päivänä laskuvesi oli kahdeksalta aamulla, joten ajoitimme käynnin kello kymmeneksi. Siinä vaiheessa vesi oli poukaman toisessa päässä vielä melkeinpä liian kuumaa, mutta keskemmällä se oli sopivan lämmintä ja poukaman suulla viileää.

Poukaman syvimmällä kohdalla jalat eivät ulottuneet pohjaan, mutta siellä oli isoja kiviä. Kun isot aallot vyöryivät poukaman sisälle ja saivat veden liikkumaan edestakaisin, kiviin törmäämistä oli syytä hiukan varoa. Elämys oli kyllä kokemisen arvoinen.

Ponta do Escalvado

Ponta do Escalvado, hiukan Ferrariasta pohjoiseen, on yksi saaren monista näköalapaikoista. Emme saaneet varmuutta siitä, onko rannalla näkyvä pikkukraatteri vulkaanista alkuperää, kuten näyttää.

Kaksoisjärvet

Saaren länsipäässä on noin viiden kilometrin läpimittainen Sete Cidadesin kraatterilaakso, jonka sisällä on useita pikkukraattereita. Maisemaa hallitsevat kaksoisjärvet Lagoa Azul ja Lagoa Verde. Järvien välillä on salmi, jonka yli kulkee silta. Järvien erikoisuus on niiden väri: Lagoa Azul on nimensä mukaisesti sininen ja Lagoa Verde vihreä. Vihreä väri näyttää johtuvan levistä. Saimme etukäteen ristiriitaista tietoa värien selvyydestä: koku aikaisemmin paikalla käynyt kertoi, että väriero oli hävinnyt. Tähän aikaan se kuitenkin oli hyvin selvä. Ehkä levien määrä vaihtelee vuodenajan mukaan.

Legendan mukaan aluetta hallitsi aikoinaan kuningas, jolla oli hyvin kaunis tytär. Prinsessa viihtyi maaseudulla ja kierteli mielellään pelloilla, laaksoissa ja ympäröivillä kukkukoilla. Eräänä päivänä hän tapasi komean paimenen ja ryhtyi tämän kanssa juttusille. Ajan mittaan nuoret kohtasivat toisensa yhä uudestaan ja vähitellen rakastuivat toisiinsa syvästi. Mutta kun kuningas kuuli asiasta, hän raivostui, sillä hän oli päättänyt naittaa prinsessan naapurimaan prinssille, joka perisi suuren valtakunnan. Kuningas kielsi tytärtään tapaamasta paimenta enää, mutta tyttö anoi, että hän saisi nähdä rakastettunsa vielä yhden kerran. Erotessaan he itkivät niin paljon, että heidän kyynelistään syntyi kaksi järveä, sininen prinsessan ja vihreä paimenen kyynelistä. He eivät enää koskaan tavanneet, mutta järvet jäivät jäljelle ja niissä heidän kyyneleensä kohtaavat tänäkin päivänä.

Järvien ympärillä on useita hyviä näköalapaikkoja. Molemmat järvet saa parhaiten samaan kuvaan Vista do Reiltä. Paikka sai nimensä, kun portugalin kuningas Carlos kävi siellä vuonna 1901 ja totesi, että tämähän on kuninkaallinen näköalapaikka.

Lagoa de Santiago

Lagoa de Santiago on kaksoisjärvien vieressä korkeammalla sijaitseva pienempi järvi, joka on muodostunut syvän ja jyrkkärinteisen kraatterin pohjalle. Tätä järveä ei ole esitteissä paljon mainostettu, mutta näkymä oli sävähdyttävä.

Paluumatka

Viikon aikana tuli aika vähän seuratuksi uutisia, ja mielessä kävi ajatus, että jotain isoakin olisi saattanut tapahtua huomaamatta. Lentokoneessa saimme Ilta-Sanomien kautta uudelleen kosketuksen maailman tapahtumiin. Päivän pääuutinen oli, että Silvian hevonen oli pillastunut.


Muut matkat